Muisteloita

Otamme mielellämme vastaan seuramme sivuille sopivaa ja sitä täydentävää materiaalia, jos sinulla on sellaista, ota yhteyttä sirpa.niskanen(at)pp.inet.fi tai lapinlahtiseura(at)gmail.com tai  puh. 045 127 5057 Sirpa Niskanen 

 

Yksityishenkilöiltä saatuja muisteloita:

Pelimannikulttuuria pitkin matkaa

Kirjoittaja: Tanja Helminen ja Kalevi Kainulainen (5.11.2016)

Kaskikuusen pelimannien kappale Kotikoivu 
v. 2016 ilmestyneeltä levyltä
https://www.youtube.com/watch?v=OopE13qOX00

Yleiskatsaus Lapinlahden, Varpaisjärven ja Pällikkään kylän pelimannimusiikkiin ja -toimintaan

Pelimannitoiminta alkoi Lapinlahdella yhtyemuotoisena vuonna 1972, jolloin Eero Puhakka perusti Lapinlahden Pelimannit -yhtyeen. Sen rungon muodostivat johtaja Puhakan lisäksi Aatu Karppinen Nerkoolta, Taavetti Tenhunen Nerohvirralta, Elias Huttunen, Elina ja Hannes Haatainen, Reino Niiranen ja Kalevi Kainulainen Pällikkäältä, sekä muutamia vuosia myöhemmin mukaan tullut Eino Paulus Pajujärveltä. Aatu ja Taavetti saivat kumpikin aikanaan Oltermannin arvonimen. Kalevi sai aikanaan mestaripelimannin arvonimen. Taavetti muutti jossain vaiheessa Iisalmeen ja soitteli Iisalmen Pelimanneissa.

Taavettia, Aatua ja Kalevia yhdistää arvonimen lisäksi se, että kaikki kolme ovat säveltäneet omaa musiikkia. Myös Elina teki useita lauluja. Lyhytaikaisempiakin soittajia pelimanneissa kävi, jolloin yhtyeessä saattoi olla kymmenkunta soittajaa. Pankinjohtaja Mauno Rahkonen oli pitkään yhtyeen laulusolistina. Pelimannit esiintyivät monenlaisissa tilaisuuksissa, häistä hautajaisiin ja kaikkea siltä väliltä.Jossain vaiheessa Lapinlahden Pelimannien toiminta hiipui, eikä yhtye ole toiminut enää pitkään aikaan.

Varpaisjärveläinen Lauri Saloranta soitteli alkuaikoina Lapinlahden Pelimanneissa. Vähän myöhemmin hän perusti oman yhtyeen, johtamansa Varpaisjärven Pelimannit. Siinä soittivat vakinaisesti Laurin ohella ainakin Erkki Niiranen, Pentti Silvast, Topi Matilanen, Ilta Ovaskainen, Kaarlo Karjalainen ja Kaarlo Korhonen.Yhtye on toiminut pikkuhiljaa eri kokoonpainoissa viime aikoihin saakka. Ilta, Topi ja Karjalaisen Kaarlo ovat myös tehneet omaa musiikkia.

Pällikkäältä polokan tahtiin ja Kaskikuusen Pelimanneihin

Myös pällikkäläiset pelimannit soittelivat siinä ohessa pienemmällä, Pällikkälän Pelimannit -nimisellä ryhmällä erikseen tarvittaessa. Siinä on ollut mukana lisäksi Eino Pajujärveltä ja Erkki Varpaisjärveltä. Viime aikoin on Pällikkään ryhmässä soiteltu vähemmän, kun tilalle on tullut Kaskikuusen Pelimannit, joka toimii kansalaisopiston ryhmänä Riitta Väisäsen johdolla. Tässä ryhmässä on pelimanneja sekä Varpaisjärveltä että Lapinlahdelta. Lisäksi porukassa käy muutama soittaja Siilinjärveltä ja Iisalmesta. Yhtye on julkaissut kolme cd-levyä. Ilahduttavaa on todeta, että Kaskikuusen Pelimanneihin on saatu muutamia nuoria soittajia mukaan - kiitos nuoren vetäjän Riitan.

Myös pällikkäläiset pelimannit soittelivat siinä ohessa pienemmällä, Pällikkään Pelimannit -nimisellä ryhmällä erikseen tarvittaessa. Siinä on ollut mukana lisäksi Eino Pajujärveltä ja Erkki Varpaisjärveltä. Viime aikoina on Pällikkään ryhmällä soiteltu vähemmän, kun tilalle on tullut Kaskikuusen Pelimannit, joka toimii kansalaisopiston ryhmänä Riitta Väisäsen johdolla. Tässä ryhmässä on pelimanneja sekä Varpaisjärveltä että Lapinlahdelta. Lisäksi porukassa käy muutama soittaja Siilinjärveltä ja Iisalmesta. Yhtye on julkaissut kolme cd-levyä. Ilahduttavaa on todeta, että Kaskikuusen Pelimanneihin on saatu muutamia nuoria soittajia mukaan – kiitos nuoren vetäjän Riitan.

Pällikkään kylän pelimanniperinteet ulottuvat 1900-luvun alkupuolelle. Tunnetuin vanhan ajan pelimanneista oli Joonas Tervo, jolta on tallennettu useita vanhoja pelimannikappaleita. Hän oli ammatiltaan kauppias ja maanviljelijä, joka on kertonut soittaneensa ensimmäisen keikkansa 1910-luvulla kymmenen vuoden ikäisenä. 1920–30-luvuilla oli sitten menoa ja meininkiä. Ennätys oli 13 keikkaa yhteen perään kolmenatoista iltana. Soittelipa Joonas kerran samoja häitä kolme päivää yhteen menoon. Hän soitti joko yksin viulullansa tai sitten jonkun kaverin kanssa, yksi soittajakavereista oli kaksirivisen haitarin soittaja Neerin Taavetti eli Taavetti Paldanius. Edellä mainittujen lisäksi Pällikkäällä on vaikuttanut monia muitakin sen ajan soittajia.

----

Työssä käyntiä kodin ulkopuolella 1950-1970 –luvuilla
Kirjoittaja: Matti Rovio


Koska maatilat olivat pieniä asutustontteja tai rintamamies- ja asutustiloja, ei niiden tuotto riittänyt perheen toimeentuloon, vaan oli käytävä töissä vakituisesti tai osa-aikaisesti kodin ulkopuolella. Naiset hoitivat lapset ja kotityöt sillä aikaa kun miehet olivat töissä muualla. Työpaikkoina olivat metsä- ja rakennustyöt ja vähän myöhemmin kuivamaitotehdas. Myös valtaojan kaivu, tienrakennus ja sähkölinjan työmaa olivat paikkoja, joissa käytiin töissä. Työmatkat tehtiin kuorma-autolla, jonka lavalle oli tehty vanerista koppi, jossa oli penkit istumista varten.

Minun isäni kävi töissä rakennustyömaalla. Hevosen isä jätti yöksi siihen paikkaan mihin työ kunakin päivänä eteni. Kerran sattui, että hevonen oli yön aikana päättänyt karata siitä paikasta mihin oli jäänyt köydellä liekaan kiinni yöksi. Olisiko tullut koti-ikävä tai jostain syystä ei halunnut jäädä yöksi Tervapuron tienoille. Aamulla, kun meillä kotona Puolivälissä herättiin, oli pihassa iso yllätys: hevonen oli tullut yön aikana kotiin. Isä meni sinä aamuna töihin ratsastamalla n. 15 km:n matkan. Saavuttuaan työpaikalle selvisi syy miten hevonen oli päässyt irti: se oli purrut vahvan liekaköyden poikki ja lähtenyt omille teilleen. Sähkölinjan työmaalla tarvittiin hevosta pylväiden siirtoon maastossa ja niiden pystytyksessä tarvittavien kivien ajoon. Myös työkalut ja tarvikkeet siirtyivät paikasta toiseen hevosen kyydissä.

Sähkövoimalinjan rakennustyömaana on ollut Alapitkän ja Atron voimalaitoksen välinen osuus, voimalaitosten rakentamisen aikaan. Atron voimalaitos on valmistunut 1956.

Valtaojan kaivutyömaat työllistivät 1950-luvulla paljon miehiä, koska kaivaminen suoritettiin lapiolla miestyönä monin paikoin. Peltojen kohdalla, ja siellä missä oja piti kaivaa syväksi, lienee käytetty ns. heittokauhakonetta, joka myös ”Hullujussi” nimellä tunnettiin. Valtaojan kaivu mahdollisti parempien pelto-ojien tekemisen ja sitä kautta sadon paranemisen. Myös metsiä alettiin ojittaa tarkoitukseen valmistetulla oja-auralla, jota telaketjutraktori veti.


Metsätöitä tekivät 1950-luvulla pokasahalla.